JARRING – X-Smooder
(Jarrulevyt JAR-006)
Jarring on kuollut, eläköön Jarring! Okei-okei, täsmennetään vähän. Jatsiyhtye Jarring riutui lukemattomien muiden tavoin Coronan kurimuksessa, kun keikat hupenivat. Lisäksi useampi bändin jäsenistä vaihtoi asuinpaikkakuntaa. Tenkka poo -vaiheen kautta touhu starttasi uudelleen ja aiemmin viisijäseninen pumppu kutistui kolmijäseniseksi. Kaiken keskiössä on edelleen baritosaksofonia puhkuva Jari Pulsa, pystybassoa paukuttaa Hannu Raudaskoski joka muuten on ihan se alkuperäinen Jarring-basisti, rumpali Henri Hagman puolestaan on Pulsan monivuotinen soittokaveri ja hänet tunnetaan myös taidemaalarina.
Instrumentaalijatsiyhtye Jarringilta on totuttu saamaan musaa harvoin, mutta kun sitä tulee, niin se on poikkeuksellisen hyvää ja maistuvaa. Kahden aiemman CD:n soittoaika ei päätä huimannut, eikä kyllä huimaa tämän uutuudenkaan. Asiansa tiiviisti esittäminen on jalo taito, eikä määrä missään nimessä korvaa laatua. Yhtyeellä on myös aina ollut taito esittää jatsimusiikkia, joka ruokkii mielikuvitusta – ja mielikuvia syntyykin taas ihan kirikiri-tahtia.
Niinpä tilanne on suorastaan kutkuttava, kun pääsemme mystisen X-Smooderin kyytiin. Groovebasson ylpeästi liidaama biisi svengaa tiukasti ja foni soi suorastaan rehevästi. Äänimaisema on sykkivä ja hieman pelonsekaisia tunteita herättävä. Suurena kahvin ystävänä tiedän, mikä on Moccamaster, tällä kertaa keitetään pikakahvia, koska soittoaikaa kertyy vain reilu minuutti. Jännäsävyinen esitys herättää odotuksia, mutta loppulauselmaksi tulee, että pitäkää touhu simppelinä. Basson kävellessä törmäämme mystiseen Pantofoniin, foni tuuttaa ronskin räkäisesti ja intoutuu lopulta kunnon rökitykseen. Tämä on silkkaa mustavalkoleffan äänikuvitusta.
Jarring elää, eläköön Jarring!
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
